MEILLE ON TULLUT VAUVA! 

Osku saapui meille toukokuussa ja on valloittanut koko perheen. 

Rodultaan se on Havannankoira ja väriltään soopeli. 

"Luonteeltaan havannankoira on ystävällinen ja leikkisä, jopa ilveilevä. Havannankoira on utelias ja älykäs seurakoira, joka kiintyy syvästi omistajaansa. Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta se on helppo kouluttaa varoittamaan vieraista. Elämäniloinen rotu on sopeutuvainen ja viihtyy hyvin niin maalla kuin kaupungissakin, mutta aina on otettava huomioon sen seurallisuus, sillä tämä rotu viihtyy erittäin hyvin ihmisten seurassa.

TYTTÖJÄ ja POIKIA = lapsia

http://www.hs.fi/kulttuuri/Mist%C3%A4+on+tyt%C3%B6t+ja+pojat+tehty/a1305588913426

Lue ensin artikkeli . 

                             Olen NIIN samaa mieltä, kuin kirjoittaja.

Mitä mieltä sinä olet ? Kuulostaako sanonnat "pojat on poikia" tai "prinsessatyttö"  tutuilta?

Pojille autoja, tytöille nukkeja? 

EI sen niin kuuluisi mennä, eihän ? 

Jatkossa aion kiinnittää tähän yhä enemmän huomiota työssäni. Ja yrittää olla jakamatta lapsia sukupuolen mukaan.  Vaikka usein juuri päiväkodeissahan tätä ruokitaan... Pojat sinisellä,   tytöt vaalean punaisella. :)  Itsekin olen tähän syyllistynyt. 

Työuran aikana olen törmännyt monenlaisiin persooniin. Poikaan mekossa ja tyttöön cars / futis asuissaan. Huolestuttavinta lienee se, että nykyään lapset itse määrittävät kaverin sukupuolen vaatteiden tai lelujen mukaan. Sporttisiin ja cars vaatteisiin pukeutuva tyttö miellettiin pojaksi. Jopa ihan eskarilaiset erehtyivät. Edes etunimi ei vakuuttanut lapsia, vaikka selvästi oli tytön nimi. 

Alle 3 vuotiaathan leikkivät vielä ihan kaikkea ja kaikenlaisilla tavaroilla . Sen jälkeen tapahtuu jotain. Jotain, minkä isommat lapset, aikuiset ja yhteiskunta aiheuttaa. 

Leikki on lapsen työtä!!

Leikit eivät tee pojista tyttöjä tai tytöistä poikia. Leikit ovat elämän opettelua. Niissä harjoitellaan erilaisia tärkeitä taitoja, joita myöhemmässä elämässä tarvitaan. Leikit eivät ole mitä tahansa puuhastelua.

Leikillä on aina jokin tärkeä tavoite ja erilaisia päämääriä, vaikkeivät ne aina olekaan kovin selvästi ulkopuolisten nähtävissä. Sanotaankin, että leikki on lasten työtä, tärkeä väylä kokeilla asioita ja testata erilaisia rooleja, joihin elämän varrella tulee päässeeksi.

Leikki kasvattaa psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia taitoja. Sen avulla lapsi saa mahdollisuuden harjoitella oman sukupuolensa mukaista elämää ja vahvistaa myös omaa seksuaali-identiteettiään.

Äidit ja isät saattavat kuitenkin olla huolissaan siitä, millaisia leikkejä oma lapsi leikkii. Perinteisesti kun ajatellaan, että tytöt leikkivät tyttöjen leikkejä ja pojat poikien leikkejä. 

Vaikka suurin osa tytöistä ja pojista leikkisi ja puuhailisi jollain tietyllä tavalla, on lapsi aina yksilö, erilainen kuin kaikki muut. Hän ei ole prototyyppi omasta sukupuolestaan. Kahta samanlaista lasta ei ole olemassa, joten kahden tytön tai pojan leikkien ei tarvitse olla yhtä tyttömäisiä tai poikamaisia.

Tyttöjen ja poikien kasvatuksessa tarvitaankin jokaiselta vanhemmalta varsin avarakatseista mieltä. Ei kannattaisi olla huolissaan, vaikka oma poika leikkisi vanhemman mielestä liian tyttömäisiä leikkejä tai tyttö rajun poikamaisia leikkejä. Näistä leikeistä ei kannata kantaa turhaa huolta tai missään nimessä tehdä liian aikaisia johtopäätöksiä lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta. Siihen eivät nykytutkimusten valossa ulkopuoliset voi vaikuttaa, eikä leikkivalinnoilla siis ole merkitystä.

Onkin syytä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti. Aikuisten ajatukset ja näkemykset heijastuvat aina myös lapseen. Jos äidin ja isän mielestä vain tietynlainen tapa olla tyttö tai poika on oikea, ei lapsikaan saa mahdollisuutta kasvaa kovin avarakatseiseksi ihmiseksi ja toteuttaa itseään aidosti yksilönä. Avoimuus ja suvaitsevaisuus vanhempien taholta vaikuttaa positiivisesti myös lapseen. 

Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty ! 

 Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista
Niistä on pienet pojat tehty !

 

Materialistisen elämäni tietoinen muuttaminen, alkaa NYT

Olen tullut elämässäni eräänlaiseen rieteykseen, ja olen päättänyt ottaa askeleen, joka muuttaa tapaani olla ja elää. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta opettelen pikku askelin. Tavoitteena materialistisen elämäni ja shoppailun kääntäminen onneksi, jonka saavuttaa vain ilman rahaa, ja vain sydämellä. 

Olen monta vuotta elänyt yli varojeni, hankkinut lapselleni aivan liikaa tavaraa ja vaatetta, säilönyt näitä käyttämättöminä kaapeissa, kun niille ei oikeasti ole edes tarvetta. 

Olen kova ostelemaan lahjoja , vaikka minulla ei ole varaa ostaa niitä, mutta olen kuvitellut tuovani niillä toisille hyvää mieltä. Olen ymmärtänyt viimein, että en voi ostaa läheisilleni asioita ilahduttaakseni heitä,  vaan asioiden täytyy tulla ja näkyä vain sydämessä, voidakseen tuottaa aitoa ja arvokkainta iloa. 

Tykkään kaunniista asioista. Lasten vaatteista, leluista, kirjoista, astioista . Siksi muutos ei ole helppo. Voisin kävellä kaupoilla tuntikausia, vain katselemassa ja ihastelemassa, mutta koskaan en palaa kotiin tyhjin käsin. Se ei voi olla oikein. 

Minulla on kaikki. Kaikki , mitä tarvitsen . Minulla on koti, työ ja läheisiä. minä olen terve, samoin lapseni. Miksi yritän ostaa onnea kaupoista ?

Nyt opettelen elämään niin, että ajattelen aina ensin " Mä haluun, mutta mä en tarvitse " . Ja joskus, vuosien kuluttua, kun olen maksanut kaikki turhuuksien turhuuteni, niin laitan pienen rahan sinne, missä sitä todella tarvitaan. Ja varmasti osun rahallani suoraan sydämeen, enkä vain raapaise onnen pintaa ja jatka ajattelematonta shoppailuani. 


Kun minun tekee mieli ostaa lapselleni se yhdeksäs samankokoinen huppari tai kuudennet kengät, palautan mieleeni tämän kuvan :

 Mä haluan. Mutta mä en tarvitse.

 

Unelma Onnesta

On taas se aika vuodesta, kun mä alan haaveilla. Koko syksy menee yleensä joulun odotuksessa , mutta keväällä  mulla on aikaa miettiä tulevaisuutta. En odota kesää, olen syksy-talvi ihminen.
Viime kevät meni äidin apuna, kun hänellä murtui nilkka. Tämä kevät menee äidin apuna, kun häneltä murtui pohjeluu. Kevääseeni kuuluu siis jälleen paljon hoivaa ja huolenpitoa, niin töissä kuin kotona.
Haaveilen edelleen uudesta ammattitutkinnosta. Ärsyttävää, kun en pääse eteenpäin sen asian suhteen, josta olen unelmoinut  yli 10 vuotta. Tänä keväänä lähden yrittämään tavoitteeseeni pääsyä toista kautta, jälleen pienin baby stepsein . Katsotaan, onnistuuko.

Mä unelmoin työstä. 
Teen kyllä työtäni tällä hetkelläkin täydestä sydämestäni lapsiin, mutta jotain puuttuu. Ehkä olen tehnyt samaa työtä niin kauan, että haluaisin syventää sen mahdollisuuksia ja pystyä vaikuttamaan / auttamaan enemmän. Joku voisi sanoa, että mun paikka on lastensuojelussa. Mutta ei se ole . Ne jotka minut tuntevat niin tietävät, että olen liian herkkä siihen. Tai sitten mulla ois kämppä täysi povariin piilotettuja laps parkoja , jotka haluisin pelastaa.

Mulle tällä hetkellä parasta palkanlisää on pienet kädet hiuksissani, kun hän istuu sylissäni, tai pienet kädet jalkani ympärillä pihalla ja katse, joka pyytää syliin. Se riemu , kun menen töihin ja lapset juoksevat vastaan.
Tällä hetkellä sen on vaan riitettävä. Mutta mä tiedän, että musta olisi paljon enempääkin, vähääkään työtäni arvostamatta.

JOULULAHJOJA....

Ajattelin laittaa muutaman kuvan 9v, melkein 10v pojankoltiaisen paketeista... Ensin luulin, etten keksi mitään ( kun oikeasti ei tarvitse mitään ) , mutta kas, johan alkoi löytymään... :) . En ole ostanut siis kaikkea itse, mutta lahjankyselijöille on osalle vinkattu joitain näistä. Pehmeitä paketteja on myös ja lätkävarusteita .

Pussilakanasetti

ISO lego laiva

Munamiehen dvd

Kirpparilta löytyi jonkun tekemä munamies 

 

CD

CD

Toivelistalta Trick Bike sormipyöriä

Jekkukirja

DVD Boxi

Toivelistalta ilmakiekko peli

 

 

 

Paljon löytyi nyt sitten kuitenkin, melkein kaikki toivelistalta. Eroperheenä minä vietän pojan kanssa joulua vasta joulupäivänä. En tiedä kuinka stressaavaa lapselle on, että tietää , että paketteja on useassa paikassa. Kaikkia paketteja en halua kuitenkaan antaa jouluaattona mukaan, kun haluan itsekin nähdä hänen riemunsa kun toiveet toteutuu. Itsekästä? En tiedä, mutta aika stressaavaa on tämä joulun aika, vaikka joulu-ihminen olenkin.

Kalevala Koruja

Näin  netissä kuvan kauniista korusta ja yllätyin , kun huomasin sen olevan kalevala koru. 

Koru on Jona ja Mai .

Jona: Onnellisen ihmisen ilonkyyneleestä syntyy veden alle pieni helmi. Helmi kimaltelee vedessä houkutellen luokseen Jonan, ikuisten tarinoiden onnenkalan. Leikitellen Jona jahtaa helmeä, kunnes saa sen pyydystettyä ja kuljettaa sen mukanaan pohjanotkoon. Siellä laineet luovat helmen ympärille ketjun, jonka Jona lukitsee itselleen ainiaaksi.

Mai: Kerran elämässä merenneidoilla on mahdollisuus valita, uivatko he ainiaan sulavasti vedessä vai nousevatko he kahdelle jalalle ja luovat elämänsä uudelleen maan päällä. Hetkenä, jolloin merenneito päättää toteuttaa unelmansa ja suuntaa kohti uutta, hän jättää rannalle pyrstön. Pyrstö hautautuu hiekkaan, missä se vetää puoleensa meren kultaisimmat tyrskyt ja kimaltavimmat kuunsillat ja jähmettyy hiljalleen metalliksi.  

Tämän hetkinen onnen koruni, rakkain koruni on Kalevalan Koru Euran Sydän. 

Jos tarvitsen mukaani erityistä onnea tai rohkeutta, niin tämä koru löytyy kaulastani ;)  . 

Ja tietysti myös aivan arkenakin. 

 Silloin joskus kauan sitten, kun olin rippikouluikäinen niin nämä olivat tosi suosittuja.

Pitkässä ketjussa pullea lintu. Muistatteko? 

Ja lakkiaisten aikaan taisi nämä olla pop... 

Oikeastaan en ole kovin innostunut koruista. 

Johtuu ehkä siitä, että olen allerginen rihkamalle, siis ne alkavat heti kutittamaan. 

Sormusta pidin tosi mielelläni, enkä ottanut koskaan pois. 

Muita sormuksia kuin kihla- ja vihki, en osaa käyttää. 

Nyt taidan kuitenkin alkaa haaveilemaan tuosta Kalevalan Jona ja Mai korusta.

Joulu.

Kohta se on täällä. Joulu. 

"Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin
koko maailman tietystikin heti parantaisin
Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,
joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.
Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:
joulumielen iloisen ja rakkauden syvän."

Minä itse aloitan joulunodotuksen oikeastaan jo heti tammikuussa. Ekat lahjat hankin jo alesta ja sitten pitkin vuotta. Lahjoja on niin kiva antaa. Käytän paljon aikaa lahjojen valitsemiseen, löytääkseni kaikille sellaista, josta uskoisin lahjan saajan pitävän. Tietenkään en aina onnistu ;) . 

Vaikka lahjat eivät olekaan joulun pääasia, nii  kyllä se silti on iso asia. Benjamin on toivonut tänä vuonna paljon pelejä ja konsoleita (siis montaa erilaista!) sekä "pääkallo kamaa "  eli  vaatteita joissa on pääkallo... Sen siitä saa kun pukee yhdeksänvuotiaaksi asti lapsensa raitapaitoihin tai tuomas veturi vaatteisiin :( . Tyhmä minä. 

Pojastani on kasvanut iso. Silti hän on välillä niin kovin pieni. Murheet ja huolet eivät kuitenkaan ole enään samanlaisena kuin pienenä lapsena. Melko usein kuulen olevani ylihuolehtivainen (joka varmasti olenkin) tai että ylireagoin. Onkohan tuo totta ??? :) 

Jotain lelujakin toivelistalla oli vielä. Radio ohjattavia autoja ja seinään kiinnitettävä autorata.  Ja talvi potkulauta ja legoja. 

Benjamin tekee joka joulu äitini kanssa piparkakkutalon, ja niin teki tänä vuonnakin. Joulun jälkeen talo hajotetaan vasaralla ja mutustellaan.  Joulukoristeita ja -valoja on jo laitettu esille, on mulla keittiössä jo tonttu verhokin. 

Mä rakastan joulua, vaikka se ei samanlaista olekaan kuin silloin lapsena.

Lahja voi olla laulu
tai itse tehty taulu
tai auttamista
tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli
ja tulee hyvä mieli. 

 Hauskaa Joulun odotusta ja ekaa adventtia kaikille !!