perjantai 3. elokuuta 2012

TYTTÖJÄ ja POIKIA = lapsia

http://www.hs.fi/kulttuuri/Mist%C3%A4+on+tyt%C3%B6t+ja+pojat+tehty/a1305588913426


Lue ensin artikkeli . 


                             Olen NIIN samaa mieltä, kuin kirjoittaja.


Mitä mieltä sinä olet ? Kuulostaako sanonnat "pojat on poikia" tai "prinsessatyttö"  tutuilta?
Pojille autoja, tytöille nukkeja? 
EI sen niin kuuluisi mennä, eihän ? 

Jatkossa aion kiinnittää tähän yhä enemmän huomiota työssäni. Ja yrittää olla jakamatta lapsia sukupuolen mukaan.  Vaikka usein juuri päiväkodeissahan tätä ruokitaan... Pojat sinisellä,   tytöt vaalean punaisella. :)  Itsekin olen tähän syyllistynyt. 

Työuran aikana olen törmännyt monenlaisiin persooniin. Poikaan mekossa ja tyttöön cars / futis asuissaan. Huolestuttavinta lienee se, että nykyään lapset itse määrittävät kaverin sukupuolen vaatteiden tai lelujen mukaan. Sporttisiin ja cars vaatteisiin pukeutuva tyttö miellettiin pojaksi. Jopa ihan eskarilaiset erehtyivät. Edes etunimi ei vakuuttanut lapsia, vaikka selvästi oli tytön nimi. 

Alle 3 vuotiaathan leikkivät vielä ihan kaikkea ja kaikenlaisilla tavaroilla . Sen jälkeen tapahtuu jotain. Jotain, minkä isommat lapset, aikuiset ja yhteiskunta aiheuttaa. 



Leikki on lapsen työtä!!

Leikit eivät tee pojista tyttöjä tai tytöistä poikia. Leikit ovat elämän opettelua. Niissä harjoitellaan erilaisia tärkeitä taitoja, joita myöhemmässä elämässä tarvitaan. Leikit eivät ole mitä tahansa puuhastelua.
Leikillä on aina jokin tärkeä tavoite ja erilaisia päämääriä, vaikkeivät ne aina olekaan kovin selvästi ulkopuolisten nähtävissä. Sanotaankin, että leikki on lasten työtä, tärkeä väylä kokeilla asioita ja testata erilaisia rooleja, joihin elämän varrella tulee päässeeksi.
Leikki kasvattaa psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia taitoja. Sen avulla lapsi saa mahdollisuuden harjoitella oman sukupuolensa mukaista elämää ja vahvistaa myös omaa seksuaali-identiteettiään.

Äidit ja isät saattavat kuitenkin olla huolissaan siitä, millaisia leikkejä oma lapsi leikkii. Perinteisesti kun ajatellaan, että tytöt leikkivät tyttöjen leikkejä ja pojat poikien leikkejä. 

Vaikka suurin osa tytöistä ja pojista leikkisi ja puuhailisi jollain tietyllä tavalla, on lapsi aina yksilö, erilainen kuin kaikki muut. Hän ei ole prototyyppi omasta sukupuolestaan. Kahta samanlaista lasta ei ole olemassa, joten kahden tytön tai pojan leikkien ei tarvitse olla yhtä tyttömäisiä tai poikamaisia.

Tyttöjen ja poikien kasvatuksessa tarvitaankin jokaiselta vanhemmalta varsin avarakatseista mieltä. Ei kannattaisi olla huolissaan, vaikka oma poika leikkisi vanhemman mielestä liian tyttömäisiä leikkejä tai tyttö rajun poikamaisia leikkejä. Näistä leikeistä ei kannata kantaa turhaa huolta tai missään nimessä tehdä liian aikaisia johtopäätöksiä lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta. Siihen eivät nykytutkimusten valossa ulkopuoliset voi vaikuttaa, eikä leikkivalinnoilla siis ole merkitystä.

Onkin syytä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti. Aikuisten ajatukset ja näkemykset heijastuvat aina myös lapseen. Jos äidin ja isän mielestä vain tietynlainen tapa olla tyttö tai poika on oikea, ei lapsikaan saa mahdollisuutta kasvaa kovin avarakatseiseksi ihmiseksi ja toteuttaa itseään aidosti yksilönä. Avoimuus ja suvaitsevaisuus vanhempien taholta vaikuttaa positiivisesti myös lapseen. 


Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty ! 
 
 
 
 Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista
Niistä on pienet pojat tehty !


 

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Materialistisen elämäni tietoinen muuttaminen, alkaa NYT

Olen tullut elämässäni eräänlaiseen rieteykseen, ja olen päättänyt ottaa askeleen, joka muuttaa tapaani olla ja elää. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta opettelen pikku askelin. Tavoitteena materialistisen elämäni ja shoppailun kääntäminen onneksi, jonka saavuttaa vain ilman rahaa, ja vain sydämellä. 



Olen monta vuotta elänyt yli varojeni, hankkinut lapselleni aivan liikaa tavaraa ja vaatetta, säilönyt näitä käyttämättöminä kaapeissa, kun niille ei oikeasti ole edes tarvetta. 

Olen kova ostelemaan lahjoja , vaikka minulla ei ole varaa ostaa niitä, mutta olen kuvitellut tuovani niillä toisille hyvää mieltä. Olen ymmärtänyt viimein, että en voi ostaa läheisilleni asioita ilahduttaakseni heitä,  vaan asioiden täytyy tulla ja näkyä vain sydämessä, voidakseen tuottaa aitoa ja arvokkainta iloa. 

Tykkään kaunniista asioista. Lasten vaatteista, leluista, kirjoista, astioista . Siksi muutos ei ole helppo. Voisin kävellä kaupoilla tuntikausia, vain katselemassa ja ihastelemassa, mutta koskaan en palaa kotiin tyhjin käsin. Se ei voi olla oikein. 



Minulla on kaikki. Kaikki , mitä tarvitsen . Minulla on koti, työ ja läheisiä. minä olen terve, samoin lapseni. Miksi yritän ostaa onnea kaupoista ?

Nyt opettelen elämään niin, että ajattelen aina ensin " Mä haluun, mutta mä en tarvitse " . Ja joskus, vuosien kuluttua, kun olen maksanut kaikki turhuuksien turhuuteni, niin laitan pienen rahan sinne, missä sitä todella tarvitaan. Ja varmasti osun rahallani suoraan sydämeen, enkä vain raapaise onnen pintaa ja jatka ajattelematonta shoppailuani. 


Kun minun tekee mieli ostaa lapselleni se yhdeksäs samankokoinen huppari tai kuudennet kengät, palautan mieleeni tämän kuvan :





 Mä haluan. Mutta mä en tarvitse.
 

torstai 23. helmikuuta 2012

Unelma Onnesta

On taas se aika vuodesta, kun mä alan haaveilla. Koko syksy menee yleensä joulun odotuksessa , mutta keväällä  mulla on aikaa miettiä tulevaisuutta. En odota kesää, olen syksy-talvi ihminen.
Viime kevät meni äidin apuna, kun hänellä murtui nilkka. Tämä kevät menee äidin apuna, kun häneltä murtui pohjeluu. Kevääseeni kuuluu siis jälleen paljon hoivaa ja huolenpitoa, niin töissä kuin kotona.
Haaveilen edelleen uudesta ammattitutkinnosta. Ärsyttävää, kun en pääse eteenpäin sen asian suhteen, josta olen unelmoinut  yli 10 vuotta. Tänä keväänä lähden yrittämään tavoitteeseeni pääsyä toista kautta, jälleen pienin baby stepsein . Katsotaan, onnistuuko.



Mä unelmoin työstä. 
Teen kyllä työtäni tällä hetkelläkin täydestä sydämestäni lapsiin, mutta jotain puuttuu. Ehkä olen tehnyt samaa työtä niin kauan, että haluaisin syventää sen mahdollisuuksia ja pystyä vaikuttamaan / auttamaan enemmän. Joku voisi sanoa, että mun paikka on lastensuojelussa. Mutta ei se ole . Ne jotka minut tuntevat niin tietävät, että olen liian herkkä siihen. Tai sitten mulla ois kämppä täysi povariin piilotettuja laps parkoja , jotka haluisin pelastaa.



Mulle tällä hetkellä parasta palkanlisää on pienet kädet hiuksissani, kun hän istuu sylissäni, tai pienet kädet jalkani ympärillä pihalla ja katse, joka pyytää syliin. Se riemu , kun menen töihin ja lapset juoksevat vastaan.
Tällä hetkellä sen on vaan riitettävä. Mutta mä tiedän, että musta olisi paljon enempääkin, vähääkään työtäni arvostamatta.