torstai 23. helmikuuta 2012

Unelma Onnesta

On taas se aika vuodesta, kun mä alan haaveilla. Koko syksy menee yleensä joulun odotuksessa , mutta keväällä  mulla on aikaa miettiä tulevaisuutta. En odota kesää, olen syksy-talvi ihminen.
Viime kevät meni äidin apuna, kun hänellä murtui nilkka. Tämä kevät menee äidin apuna, kun häneltä murtui pohjeluu. Kevääseeni kuuluu siis jälleen paljon hoivaa ja huolenpitoa, niin töissä kuin kotona.
Haaveilen edelleen uudesta ammattitutkinnosta. Ärsyttävää, kun en pääse eteenpäin sen asian suhteen, josta olen unelmoinut  yli 10 vuotta. Tänä keväänä lähden yrittämään tavoitteeseeni pääsyä toista kautta, jälleen pienin baby stepsein . Katsotaan, onnistuuko.



Mä unelmoin työstä. 
Teen kyllä työtäni tällä hetkelläkin täydestä sydämestäni lapsiin, mutta jotain puuttuu. Ehkä olen tehnyt samaa työtä niin kauan, että haluaisin syventää sen mahdollisuuksia ja pystyä vaikuttamaan / auttamaan enemmän. Joku voisi sanoa, että mun paikka on lastensuojelussa. Mutta ei se ole . Ne jotka minut tuntevat niin tietävät, että olen liian herkkä siihen. Tai sitten mulla ois kämppä täysi povariin piilotettuja laps parkoja , jotka haluisin pelastaa.



Mulle tällä hetkellä parasta palkanlisää on pienet kädet hiuksissani, kun hän istuu sylissäni, tai pienet kädet jalkani ympärillä pihalla ja katse, joka pyytää syliin. Se riemu , kun menen töihin ja lapset juoksevat vastaan.
Tällä hetkellä sen on vaan riitettävä. Mutta mä tiedän, että musta olisi paljon enempääkin, vähääkään työtäni arvostamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti