Teksti lainattu Lapin Kansan kolumnista:
"Päiväkoti alkoi. Lapsi vaihtoi uuteen ryhmään. Tutustumme paikkoihin. Lastentarhanopettaja opastaa, miten sadevaatteet ripustetaan: tyttöjen vetimet vaaleanpunaisiin henkareihin, poikien sinisiin.
Lastentarhanopettaja selittää, että tämä helpottaa henkilökunnan työtä.
Miksi henkaritkin pitää jakaa sukupuolen mukaan? Miksi henkareihin ei voi laittaa nimilappuja? Se vasta helpottaisikin työtä.
Pienissä, usein tiedostamatta jäävissä yksityiskohdissa asuu yhteiskunnallisesti järkälemäinen asia.
Sosiaali- ja terveysalan järjestö Folkhälsan on muutaman vuoden ajan tehnyt tasa-arvotyötä ruotsinkielisissä päiväkodeissa. Projektijohtaja Sara Sundell Folkhälsanista puhuu sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta.
Älkää kavahtako! Se ei tarkoita, että tytöistä yritettäisiin tehdä poikia tai pojista tyttöjä.
Tavoite on vapauttaa lapset olemaan juuri sellaisia kuin he ovat. Heidät kohdataan yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina. Sukupuolisuus ei siitä vaarannu, että annamme jokaiselle tytölle ja pojalle mahdollisuuden olla omanalaisensa tyttö ja poika. Ja teemme selväksi, että kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita.
Päiväkotien arkea on tutkittu Ruotsissa, nyt hieman Suomessakin. Tässä muutamia havaintoja:
Pukeutumistilanteessa tytöt asettuvat jonoon odottamaan apua. Poikia autetaan jonon ohi, pyytämättä.
Tytöt ovat päiväkodin pikkuapulaisia selvästi useammin kuin pojat. Tytöt siivoavat myös poikien leikkien jälkiä.
Päiväkodin henkilökunta juttelee tyttöjen kanssa selvästi enemmän kuin poikien. Poikien kysymyksiin vastataan lyhyesti.
Näin ei tietenkään tapahdu vain päiväkodeissa. Kaavaa toisintavat vanhemmat, isovanhemmat, puolitutut.
Vieläkö tarvitsee miettiä, mistä tulee aikuisia miehiä, jotka eivät näe sotkuja ympärillään? Miehiä, jotka eivät puhu. Naisia, jotka venyvät toisten eteen, osa muuttuen kärsimystä ympärilleen levittäviksi marttyyreiksi.
Usein kuulee naisen kertovan hieman ylpeyttä äänessään, että hän oli lapsena ”sellainen poikatyttö”. Jostakin syystä tyttömäisestä pojasta mieheksi varttuneet eivät voi sillä kerskua. Se on sääli.
Sundell kertoo, että päiväkotiin pinni päässä tullutta poikaa pyydettiin ottamaan pinni pois. Ettei vain kukaan kiusaisi. Viesti on, ettei muiden tarvitse sietää edes pinnin vertaa erilaisuutta.
Valmennus sukupuolisensitiivisen kasvatukseen pitäisi olla pakollista kaikille, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä.
Mitä tapahtuu, jos naiseus ja miehisyys muuttuvat jäykistä muoteista mahdollisuuksiksi? Jos tyttöpoika saa ansaitsemansa ihailun. Jos värit eivät kuulu kummallekaan sukupuolelle.
Siitä ei voi seurata yhteiskunnassa kuin hyvää, että lapsista kasvatetaan itsensä ja muut hyväksyviä aikuisia."
MINUN näkemyksiä asiasta...
*valitettavan monessa paikassa kasvatetaan lapsia juuri näin. Onneksi minun ryhmässä meillä työntekijöillä on sama linja, ei tehdä valmiita malleja. Päinvastoin, rohkaistaan siihen suuntaan, johon lapsi on menossa.
*on tärkeää kohdata lapsi yksilönä, ei sukupuolensa mukaan. Kuitenkin koen, että kasvattajana on kehitettävä lapsen oma kuvaa, sanomalla, että sinä olet poika/tyttö. Ja ketkä kaverit on poikia, ketkä tyttöjä. Teen työtä pienten ryhmässä, jossa vasta opetellaan näitä asioita , eikä lapset automaattisesti tiedä kumpaa sukupuolta kaveri on. Isojen ryhmässä tilanna on toisenlainen.
*Jos poikia autetaan jonon ohi, pyytämättä, on vika kasvattajissa, ei pojissa. Kaikki tytöt eivät asetu jonoon odottamaan vuoroaan! Riippuu täysin lapsesta, ei voi yleistää.
*Jos tytöt ovat useimmin apulaisia, on vika jälleen kasvattajissa. Vuorotellen, tasapuolisesti. Eikö nämä ole ihan perusasioita?
*Se, että kasvattajat keskustelisivat enemmän tyttöjen kanssa, kuulostaa minusta melko huolestuttavalta. Eikö juuri vilkkaiden poikien kanssa olisi hyvä pysähtyä keskustelemaan ja kuuntelemaan..
*On vaikeaa joutua tilanteeseen, jossa poikatulee esim. hameessa päiväkotiin (näinkin on käynyt) . Tilanne on kuitenkin vanhempien hyväksymä, joten mielestäni pääiväkodin henkilökunnalla ei ole oikeutta pyytää poikaa riisumaan hametta. Kasvattajien tarkoitushan on tukea vanhempia ja heidän näkemyksiään. Jos lasta kiusataan hameen takia, niin kyllä hän sen pois ottaa, ja toteaa, ettei se ollut hyvä juttu. Kasvattajalla on tietenkin tässä tärkeä rooli, ettei kiusaamista tapahdu. Voi todeta vaikka "Pekalla oli tänään sellainen fiilis, että hän haluaa kokeilla miltä tuntuu pitää hametta, haluatko sinäkin kokeilla ?" ja kaivaa roolivaatteista vaikka kaikille hamoset.
*Mielestäni suurimmat paineet luo vaate teollisuus. On niin selvästi tyttöjen ja poikien vaatteita. Jo ihan vauvasta, on vaikeaa löytää unisex vaatetta, jos ei edes tiedä odottaako tyttöä vai poikaa. Tytöille löytyy vaikka ämpärikaupalla ihanuuksia, poikien mallistot ovat melko rajalliset. Ja pojilla on usein tummemmat sävyt vaatteissa kuin tytöillä ( paitsi mm Polarn O. Pyret) . Ja ne printtikuvat... Pääkallot, monsterit ym. argh!
Vaateostoksilla voi kuitenkin tehdä valintoja. Pojalle kivat vaatteet voivat löytyä myös tyttöjen osastolta ja päinvastoin.
*Tärkeintä on, että lapsista kasvatetaan itsensä ja toiset hyväksyviä aikuisia. Tavalla tai toisella. Tukekaamme siis lapsia, tässä sukupuoli viidakossa, olemaan lapsia, juuri sellaisena kuin ovat.
Yllä olevan tekstin kirjoitin ammatillisesta näkökulmasta, oma näkemykseni äitinä eroaa tuosta kyllä jonkin verran... En olisi koskaan päästänyt poikaani päiväkotiin hameessa... Tai ostanut hänelle vaaleanpunaisia lenkkareita.. Roolivaatteita on kotona laatikollinen ja niihin voi kotona pukeutua jos haluaa.
Käytin pitkään Benillä unisex vaatteita , Po.pille uskollisena, raitaa ja palloa ja yksiväristä, kunnes Ben sai kakistettua 9 vuotiaana, että äiti, mun vaatteet ei oo yhtään cool. Minulle se oli järkytys, koska olen aina ajatellut pukevani pojan siististi kalsareista lähtien sävy sävyyn... Lähdimme siltä seisomalta vaatekauppaan ja Ben valitsi pääkallo kuosisia vaatteita (joita olin vältellyt!) sekä skate tyyppisen hupparin. "Äiti, nyt mä pääsen mukaan siihen porukkaan, kun mulla on coolit vaatteet!" Auts. Kolahti kovaa. Minä olin pukenut lapseni oman mieltymykseni mukaan, enkä ollut edes kysynyt mitä hän haluaisi. Pojan itsetunto nousi kohisten , kun kävelimme ulos kaupasta.
Toisten lapsia on helppo kasvattaa, mutta oman kanssa on aivan pihalla. Mistä se johtuu? Tunne syö kaiken järjen... Kun rakastaa vaan niin paljon...
 |
Vanha kuva. Tuolloin vielä Benistä oli hauskaa olla samanlaisissa pallopaidoissa.
|
 |
| Kuva viime kesältä. Benillä Po.p unisex vaatteet, serkkupojalla KISS paita. Kumpikohan oli saanut valita vaatteensa? |
|
|
 |
| Beni tänä kesänä Norvajärvellä, itse valitut vaatteet. Mustaaaaaaaa!!!! |
 |
| Mario T-paita ja pääkallö shortsit ... Itse valittu nämäkin. |
