Joulu.

Kohta se on täällä. Joulu. 

"Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin
koko maailman tietystikin heti parantaisin
Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,
joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.
Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:
joulumielen iloisen ja rakkauden syvän."

Minä itse aloitan joulunodotuksen oikeastaan jo heti tammikuussa. Ekat lahjat hankin jo alesta ja sitten pitkin vuotta. Lahjoja on niin kiva antaa. Käytän paljon aikaa lahjojen valitsemiseen, löytääkseni kaikille sellaista, josta uskoisin lahjan saajan pitävän. Tietenkään en aina onnistu ;) . 

Vaikka lahjat eivät olekaan joulun pääasia, nii  kyllä se silti on iso asia. Benjamin on toivonut tänä vuonna paljon pelejä ja konsoleita (siis montaa erilaista!) sekä "pääkallo kamaa "  eli  vaatteita joissa on pääkallo... Sen siitä saa kun pukee yhdeksänvuotiaaksi asti lapsensa raitapaitoihin tai tuomas veturi vaatteisiin :( . Tyhmä minä. 

Pojastani on kasvanut iso. Silti hän on välillä niin kovin pieni. Murheet ja huolet eivät kuitenkaan ole enään samanlaisena kuin pienenä lapsena. Melko usein kuulen olevani ylihuolehtivainen (joka varmasti olenkin) tai että ylireagoin. Onkohan tuo totta ??? :) 

Jotain lelujakin toivelistalla oli vielä. Radio ohjattavia autoja ja seinään kiinnitettävä autorata.  Ja talvi potkulauta ja legoja. 

Benjamin tekee joka joulu äitini kanssa piparkakkutalon, ja niin teki tänä vuonnakin. Joulun jälkeen talo hajotetaan vasaralla ja mutustellaan.  Joulukoristeita ja -valoja on jo laitettu esille, on mulla keittiössä jo tonttu verhokin. 

Mä rakastan joulua, vaikka se ei samanlaista olekaan kuin silloin lapsena.

Lahja voi olla laulu
tai itse tehty taulu
tai auttamista
tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli
ja tulee hyvä mieli. 

 Hauskaa Joulun odotusta ja ekaa adventtia kaikille !!

ILTALUKEMISTA...

Kun olen nämä lukenut, niin olen lähempänä haavettani !!

Lukeminen alkaa ensi yönä!!!

Po.p / Polarn O. Pyret , UUTUUKSIA....

Tässä muutama minun  suosikki:

Ihanat pehmeät pyjamat!

Vauvalle lampaita. Takaa raidalliset.

Mamma Parka takki. Vedenpitävä, laadukas . 

Olisi täydellinen päiväkodin pihalla tuulessa, sateessa ja tuiskussa. 

Vind- och vattentät parkas med avtagbart foder i pile-fleece. 

Materialet andas och har tejpade sömmar, reflexer samt har en smuts- och vattenavvisande yta. 

Luvan är avtagbar och går att justera bak till rätt passform.  

Tätä ajattelin käydä kokeilemassa itselleni.

Voi PO.P. On ne vaan niin ihania. 

Muutama kirjavinkki ...

 

 Teos kertoo, miksi ylenpalttisista kielloista ja rajoituksista 

on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Lasten vapaus on kadonnut kuin huomaamatta. 

Media myy kauhukuvia, hyvää tarkoittavat vanhemmat

ja ammattikasvattajat kiristävät valvontaansa, ja tila lasten leikille ja liikkumiselle kutistuu kutistumistaan.
Se että 1960–1970-lukujen lapset kiipeilivät puihin, pyöräilivät porukoissa pitkin kaupunkeja ja kyliä, leikkivät käpysotaa ja kävivät öisin kalassa, on nykylapsille pelkkä haave. Popkorniin tukehtuu! varoittelevat aikuiset. Pyöräilykypärän kiinnitysremmiin voi kuristua!

Ruohikossa vaanivat punkit ja käärmeet!
Varo, varo, varo väittää, että riskit kuuluvat elämään – myös lapsuuteen. 

Teos vapauttaa huolekkaat vanhemmat ja ammattikasvattajat turhista peloista sekä tarjoaa hyvän perustelun silloin, kun kaikkialle hiipinyt turvallisuuspuhe ahdistaa. Kirja rohkaisee terveen järjen käyttöön, iloiseen liikkumiseen ja leikkiin. Se auttaa kohtaamaan yhteiskunnan lisääntyvät turvallisuusnormit, varoitukset ja omatkin pelot levollisin mielin.
Elämä ei ole suoja vaan seikkailu!

Leikkiminen kielletty! lähestyy lasten ja nuorten asemaa näiden omasta näkökulmasta, joka keskusteluissa yleensä sivuutetaan. Miksi lastenkulttuuri ei ole lasten omaa vaan näille suunnattua kulttuuria? Miksi lapseen suhtaudutaan kuin keskeneräiseen projektiin, joka pitäisi saada valmiiksi sovitussa aikataulussa? Miksi rakastamme lasta vain sellaisena, jollaiseksi haluamme hänet muuttaa? Miksi pelkäämme äänekästä, liikkuvaa ja monennäköistä lapsuutta?

Leikkiminen kielletty! on terävä ja tunteita herättävä keskustelunavaus tulenarasta aiheesta, joka on aina ajankohtainen. Jukka Laajarinne etsii näkökulmia lasten ja nuorten asemaan historiasta, filosofiasta, tutkimustiedoista ja yksittäisten ihmisten kokemuksista – kirjailija on haastatellut kouluikäisiä lapsia ja nuoria mutta myös opettajia, vanhempia ja sosiaalialan ammattilaisia. Puhutteleva teos sysää urautuneet ajatukset raiteiltaan ja herättää pohtimaan tarkemmin kotien ja koulujen kasvatusperiaatteita.

Heidi Tujuselle syntyi kaksostytöt, joiden elämän alkutaival on ollut vaikea. Varsinkin toisen tytön elämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet taistelua lapsen elämästä ja se on aiheuttanut fyysistä ja psyykkistä kuormitusta, jonka alle koko perhe on ollut murtua. Heidin kirja kertoo rakkaudesta, epätoivosta, pelosta, uupumisesta velvollisuuksien ja vastuun keskellä ja siitä kuinka pienet onnen pilkahdukset antavat voimaa kohdata seuraava päivä.

Mitä minun tulisi tehdä, jotta toimisin oikein? 

Tämä etiikan oppikirja antaa valmiuksia eettisen ajattelun ja toiminnan kehittämiseen. 

Se antaa kokonaiskuvan siitä, mistä ammattieettisessä toiminnassa on kysymys. 

Kirja on tarkoitettu ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja ammatillisen opettajankoulutuksen käyttöön etenkin aloilla, joissa eettiset kysymykset ovat olennainen osa asiakastyötä. Kirja soveltuu myös lukemistoksi kaikille asiantuntija-ammateissa toimiville.

Haluaisin niin kovasti OPISKELIJAKSI...

AMK - HAKU  on taas käynnissä... 

Joo, ja mä hain taas. 

Toivon, että nyt olisi mun aika. 

Peukut pystyyn!!

 

Ne, jotka tuovat valoa toisten elämään, ovat juuri niitä,
jotka eivät kykene pitämään sitä itsellään.

Kun kurkoitat tähtiin,
et ehkä saavuta niitä,
mutta eivätpä kätesi tahraannu
maantien kuraankaan.

Elämässä on joskus laitettava asiat uuteen järjestykseen. 

Hetki hiljentymiselle ja aikaa omille ajatuksille on erittäin terapeuttista.
Nyt uusin tuulin ja purjein kohti vuoden pimeintä aikaa ja joulua.

Vili must go on...

Minun rakas, paras ystäväni, uskollisin kuuntelijani, koirani . 

Vili eli Leewards Midnite Special, reilu 11v, on tullut elämän tiensä päähän. 

Sanotaan ,että vanhasta koirasta luopuminen on helppoa, 

koska se on jo vanha ja vaivainen. 

Mutta ei , sehän on ollut läsnä jokaisessa päivässäni viimeisen 11v ajan . 

Aina paikalla, matkoilla mukana. Junassa, laivassa, autossa, mökillä, kylässä, lomalla. 

Se on nuollut kyyneleeni, joita on ollut paljon,

elämän eri kriiseihin liittyen. 

Miten mä selviän ilman sitä? 

No joo, sehän on VAAN KOIRA, MUTTA MULLE ÄÄRIMMÄISEN RAKAS .  

MÄ HALUUN !!!!

 

 

 SIIS  POLARN O. PYRETin SAAPPAAT, MAMMOILLE !!! PAKKO SAADA ;)